Miten varmistamme hyvän elämän täällä pohjolan perukoilla, jossa on jouduttu lähes koko 400-vuotisen historian ajan kysymään, kenen puolesta olemme olemassa? Kirjoitin aiheesta laajemmin artikkelissani Aikamatka oululaisuuteen. Teemasta voit myös lukea lisää Aikamatkalla kahden valtaistuimen välissä -blogista.

Mikään paikka ei pärjää yksin. Olemme aina riippuvaisia ympäristöstämme, niin naapurista aidan kuin rajan takana. Hyvinvointimme ja vakaa tulevaisuus on kiinni siitä, kuinka tiheästi olemme verkostoituneet, mistä löytyvät kumppanimme niin taloudessa, kulttuurissa, tieteessä kuin politiikassakin.

TURVALLISUUS on hyvän elämän edellytys kaikilla elämisen tasoilla, sen pohjana on tietysti oikeusvaltio ja kansan luottamusta nauttiva järjestysvalta. Meidän on kuuluttava läntisiin demokraattisiin arvoyhteisöihin ja maksimoitava kytköstemme määrät niihin.

Myös logistiset yhteydet ja verkostot Itämeren ympäristön maihin ja muihin Pohjoismaihin luovat aineellista ja alueellista turvallisuutta sekä tukevat huoltovarmuuttamme.

Paikallisesti meidän tulee satsata kaikkiin väyliin, niin satamiin, lentokenttiin, kuin tie- ja raideverkostoihin: turvallisuuden lisäksi vakaa, toimiva infra mahdollistaa alueellisen elinvoiman ja kasvun. Se tarjoaa kasvupohjaa uudelle innovaatiotaloudelle.

KASVATUS JA KOULUTUS OVAT TURVALLISEN YHTEISKUNNAN KIVIJALKA. Meidän on myös alueellisesti mahdollistettava elinikäinen oppiminen ja tuettava vauvasta vaariin yhteiskunnassa mukana pysymistä. Laadukkaat kirjastopalvelut, sekä erilaiset kansanopistot ja avoimet yliopistot tukevat paikallisesti elinikäistä oppimista ja parantavat elämänlaatua.

Turvallisuus merkitsee lapsille kasvurauhaa, lupaa leikkiä ja olla lapsi.

LUOVUUS ON KEHITTYVÄN JA INNOVATIIVISEN YHEISKUNNAN PERUSEDELLYTYS. Luova, tasapainoinen ihminen kykenee ratkaisemaan ristiriitoja ja löytämään ratkaisuja väistämättömiin ongelmiin. Luovuuden tukeminen on aina myös vakauden tukemista.

LUOVAKULTTUURI JA TAIDE auttavat suhteuttamaan asioita ja asettamaan niitä mittasuhteisiin. Niiden avulla voimme käsitellä niin yksilöllisiä, yhteisöllisiä kuin yhteiskunnallisia kriisejä.

IHMISEN JA LUONNON TASAPAINO säilyy ainoastaan, kun huolehdimme luonnon monimuotoisuudesta. Luopumalla kertakäyttöisyydestä ja panostamalla kierto- ja jakamistalouteen vähennämme luonnon kuormitusta. Monimuotoisen luontoympäristön on oltava myös kaupunkiseutujen orgaaninen osa.

Ruoan lähituotanto parantaa paikallista huoltovarmuutta. Lähellä tuotettu ruoka on tärkeä osa hyvää ruokavaliota, se tarjoaa myös liiketoimintamahdollisuuksia paikallisille ihmisille ja lisää seutujen elinvoimaa verotulojen muodossa.

Kaupunkien viihtyvyyden ja vetovoiman parantamiseksi meidän tulee tukea myös KAUPUNKIMAASEUTUA. Väljä luonnonläheinen asuminen palvelujen lähellä ja maaseutuelinkeinojen tukeminen tuovat elinvoimaa koko kaupunkiseudulle ja rikastuttavat elinkeinorakennetta.

YHTEISÖLLISISYYDEN MAHDOLLISTAMINEN tukee hyvinvointia. Kaupunkidemokratia on keino parantaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksia lähiympäristössään. Kaupunkilaisille tulee tarjota kokoontumis- ja harrastetiloja verovaroin tuetuissa ja tuotetuissa tiloissa aina kun se on mahdollista toteuttaa turvallisesti.

Asukkailla tulee olla OIKEUS VAIKUTTAA OMAAN LÄHILUONTOONSA. Jokaisessa lähiössä on oltava mahdollisuus virkistäytyä lähimetsässä tai vehreässä puistossa. Vihreys ei ole vain viihtyisyyttä, se on myös terveyttä: mikrobiomista ja biodiversiteetistä huolehtiminen kuuluu myös terveeseen tulevaisuuden kaupunkiin.

Mm. näistä teemoista lisää artikkelissani Aikamatka oululaisuuteen Huomisen Oulu -kirjassa ja blogissa.