Synnymme valmiiseen tarinaan, siksi tämä kuva on tärkeä. Se on otettu talvisodan alla joskus marraskuussa. Siinä on isäni Kauko Samuel äitinsä Nannin kanssa. Kuvan ottamisen aikoihin vallitsi kansan parissa yleinen optimismi; uskottiin että Paasikivi onnistuu Molotovin kanssa käydyissä neuvotteluissa, eikä Suomi liittyisi Euroopassa riehuvaan maailmanpaloon.

Kuitenkin Oulussa, kuten kaikkialla Suomessa, oli jo meneillään väestön vapaaehtoista evakuoimista, oli pimennysharjoituksia ja lokakuussa miehet oli kutsuttu ylimääräiseen kertausharjoitukseen. 23-vuotias Kaarlo-isä oli lähetetty yhtenä sadoista miehistä evakuoimaan Kuusamon alueen kyliä valkoiseksi maalatuilla kuorma-autoilla.

Kauko ja Nanni asuivat noin 300 metriä Oulujoen ylittävästä Rautasillasta. He eivät vielä tienneet, että tulevien vuosien aikana perhe eläisi keskellä ilmapommituksia. Heidän lähimiljöönsä Tuirassa täyttyisi saksalaisesta sotaväestä, sotavangeista ja ilmatorjuntaa hoitavista lotista. Naisten elämä olisi jatkuvaa elintarvikkeiden jonottamista.

Paljonko he tunsivat pelkoa isän ja isänmaan puolesta?

Isäni oli sotilaan lapsi ja mummini sotilaan vaimo. He olivat rakas perheeni, isä yhä edelleen. Jo varhaisista vuosistani alkaen olen tunnistanut taakse jääneet mustat syöverit.

PELON KÄSITTELEMINEN ON TÄRKEÄÄ TULEVAISUUDEN KANNALTA, sillä käsittelemättöminä siirrämme eteenpäin perheiden, yhteisöjen ja kansakuntien traumoja. Jatkuva pelko, haavoittumiset, hirmuteot ja sorto muokkaavat maailmankuvaamme. Luomme tulevaisuutta menneisyyden traumojen kautta, ellei meille löydy mahdollisuutta yhteisöllisesti kohdata niitä.

Tätä aihetta on tehnyt tunnetuksi mm. psykiatri, filosofian lisensiaatti Pirkko Siltala kirjassaan Taakkasiirtymä (2016). Olen kirjoittanut aiheesta enemmän kirjassa Huomisen Oulu.

Rauha, terveys ja hyvinvointi eivät ole itsestäänselvyyksiä. Meidän on oltava hereillä ja valppaana hyvän elämän takia! Maailmassamme lipuu mustia joutsenia, tapahtumia joita ei ole uskottu mahdollisiksi yleisellä tasolla. Meille tuttuakin tutumpi Covid 19 on siitä viimeisin esimerkki. Aiemmista mustista joutsenista voi mainita vaikka Neuvostoliiton romahduksen, internetin leviämisen tai Tyynen valtameren tsunamin (emeritusprofessori Pekka Pihlanto).

Mustista joutsenista huolimatta luotan isossa kuvassa ihmisyyteen, luotan vastoinkäymisten edessä kirkastuvaan viisauteen ja siihen, että globaalit ongelmat tulevat pakon edessä ratkaistuiksi. Kompurointia tuskin voidaan välttää, siksi täytyy olla valppaana.

Vaellan mielelläni ylös alas elämänvirtaa ja katselen kuinka maailma makaa. Uskon, että ilman yleissivistystä kansakunnilla ei ole paljon toivoa. Sivistys antaa ymmärryksen historiasta, valmiuksia jäsentää ilmiöitä ja asettaa niitä mittasuhteisiin.