Firenzessä – Medicien kaupungissa

Aika opiskelijana Instituto del Arte é il Restaurossa oli viimeinen irtiotto lapsen maailmasta. Lukion antama yleissivistys tarjosi hienon perustan arvioida ”uutta kotimaatani” ja itse Firenzeä, joka oli perustettu jo ennen ajanlaskua keisari Julius Ceasarin eläessä. Suomalaisesta perspektiivistä katseltuna kaupungin 2000 vuoden ikä oli järisyttävä! Historia ei ollut paikallisille pelkkää nostalgiaa; se oli modernin maailman luonnollinen rakennusaine, joka antoi sen asukkaille arvokkaan itsetunnon, ja tarjosi loputtomasti mahdollisuuksia luoda liiketoimintaa perinteiden varaan. Kaupunki houkutteli paikalle ihmisiä kaikista maailman kolkista luomaan uutta, kirjoittamaan, tekemään elokuvia, opiskelemaan taloutta, filosofiaa, arkkitehtuuria. Siellä tuskin kärsittiin ulkomaisten investointien puutteesta, eikä siellä kyselty mitähän nuo ajattelee meistä. Identiteetti oli ehyt, kaupungin muoto tiivis ja ikivanha, uutta kokeilevaa arkkitehtuuria ei tarvinnut tuoda historialliseen keskustaan paikkaamaan ”rappiota”, sillä oli paikkansa muualla.

Muotoilun, sisustamisen ja kuvataiteen opiskeluni Firenzessä jäi vajaaseen lukuvuoteen. Kotona tapahtui asioita, jotka pakottivat palaamaan. Olin myös saanut pari vuotta aiemmin ihanan rakkaan pikkusiskon, ikävä oli hirveä! Firenze ei kuitenkaan ole unohtunut; poikani Oula sanoikin kerran Onko pakko mennä taas Firenzeen!

ELINIKÄISTÄ OPPIMISTA

Taidetta, sisustusarkkitehtuuria, ympäristöpsykologiaa 

Opiskeluaika ja -paikat eivät muodosta jotain elämästä irrallista lohkoa. Vaikka opiskelin vielä kuvataiteita Limingan taidekoulussa, ja 4-5 vuotta sisustusarkkitehtuuria ja ympäristöpsykologiaa LAMKissa eivät kirjallisuus, yhteiskunnalliset aiheet tai historia jääneet hetkeksikään pois elämästäni. Olen lähes koko aikuisen elämäni ahminut niin kauno- kuin tietokirjallisuutta, parhaimmillaan varmaan kolmen kirjan viikko vauhtia.

Meidän hyvinvointi-Suomemme tärkeimpiä lahjoja on ollut tarjota jokaiselle mahdollisuus oppia uutta, ja opiskella milloin se itsestä tuntuu mielekkäälle. Elämä muodostuu myriadeista sävyistä, näkökulmista ja painotuksista, joita opiskelu auttaa löytämään. Nyt korona-ajan hiljaisuudessa, kun omat työni ovat olleet lähes kokonaan pysähdyksissä, olen opiskellut Jyväskylän avoimessa yliopistossa yhteiskuntatieteitä.

Kommentoi kirjoitusta alla olevalla lomakkeella. Kommentit julkaistaan tarkastuksen jälkeen.